Pasi Seppänen ja hänen vaimonsa Anna-Reetta olivat asuneet Helsingissä seitsemän vuotta. Vaikka pääkaupunki tarjosi paljon mahdollisuuksia, ei olo ollut koskaan oikein kotoisa ja työelämän vaatimukset uuvuttivat. Etätyöskentely synnyttikin parin mielessä houkutuksen, josta ei voitu kieltäytyä. Houkutuksen muuttaa takaisin Pohjois-Karjalaan.
On tiistai aamu Joensuussa ja kello näyttää puolta seitsemää. Valokuvaaja ja minä istumme Seppäsen Pasin keittiön pöydän äärellä ja valmistaudumme haastatteluun. Tiskipöydän ääreltä kuuluu lupaavaa kilinää. Pasi tulee pöydän luo ja esittelee meille vaimonsa Anna- Reetan.
”Teillekin on muuten kahvia tuossa noin”, Pasi viittoo. Ah, ihanaa. Kiitos.
Anna-Reetta kantaa höyryävät kahvikupit pöytään. Yllätymme iloisesti, kun tarjottimelta löytyy kroissantteja ja kaikkea muuta maistuvaa.
”Ai että! Saako tästä vähän nappasta suuhunsa?” valokuvaaja kysäisee. ”Juu ei niitä siihen ole koristeeksi laitettu”, Pasi naurahtaa.
On kulunut reilu kolme viikkoa siitä, kun Pasi ja hänen vaimonsa Anna-Reetta ovat muuttaneet Helsingistä takaisin Joensuuhun.
Miltä on maistunut?
”Tosi hyvältä. Hiton paljon helpommalta tuntuu hengittää. Ei oo enää sellaisessa puristuksessa”, Pasi toteaa hymyillen.
Työelämä Helsingissä otti koville
Pasi on syntyjään Lieksasta mutta eleli opiskeluaikansa Joensuussa. Koulutukseltaan hän on media-assistentti ja nuoriso-ohjaajankin paperit löytyvät. Helsinkiin hän lähti vuonna 2014 saatuaan töitä isosta IT-alan yrityksestä. Pasi ja Anna-Reetta asettuivat Taka-Töölöön Mannerheimintien varteen ihan kiven heiton päähän Helsingin ydinkeskustasta.
No millaista se elämä siellä Helsingissä oli?
Pasi laskee kahvikupin pöydälle.
”Tosi työpainotteistahan se oli. Anna-Reetan kanssa on puhuttu paljon nyt näin jälkikäteen, että jäikö jokin muuton jälkeen harmittamaan. Kyllähän siellä Helsingissä pysty helpommin toteuttamaan erilaisia päähänpistoja. Hei, huomasitko, että Dinosaur Jr:lla on Tavastilla keikka, pakko käydä kattomassa, onko lippuja jäljellä, ja niin edelleen. Mutta jos totta puhutaan, niin yhden käden sormilla voin laskea ne kerrat, kun tuo tuli tehtyä sen seitsemän vuoden aikana”, Pasi selostaa.
”Luulen, että korona helpotti sitä tuskaa, että menetetäänkö jotain Joensuuhun palatessa”, Anna-Reetta tuikkaa väliin.
”Totta. Tässähän olen jo vuoden päivät tehnyt kotona hommia. Hei mikäs se kysymys olikaan?”, Pasi tokaisee.
Niin, että millaista se elämä siellä Helsingissä oli?
”Aivan. Mulla pätkii pää. Koen, että minun keskittymiskykyni asioihin on heikentynyt tämän seitsemän vuoden aikana. On niin paljon päässä asioita ja aikatauluja, että mieli läikkyy välillä yli. Välillä on ollut hirveä kiire, mikä on uinu kotiin kiukutteluna ja äksyilynä”, Pasi kertoo.
Pasin mielestä pääkaupunkiseudulla on erilainen työkulttuuri. Omaa tekemistä ja osaamista joutuu jatkuvasti todistelemaan ja työtä mittaroidaan paljon. Ihmiset myös arvottavat itseään paljolti työn kautta.
”Kaikki riippuu tietenkin siitä, mistä ihminen itse tykkää. Mutta minua kulutti ihan saakelisti olla siellä. Odotin hullun paljon muuttoa tänne. Jotenkin vaan tympäännyin siihen touhuun ja halusin takaisin”, Pasi tiivistää.
Kotiseudulta löytyi tilaa pienelle perheelle
Pariskunta odottaa piakkoin perheen lisäystä, mikä vauhditti parin päätöstä muuttaa takaisin Joensuuhun. Molempien vanhemmat ja tutut asuvat Joensuussa ja muutenkin tuntui luontevalta palata omille juurilleen.
”Kyllä me puhuttiin, että sitten kun lapsia tulee, niin muutetaan takaisin. Me ei haluttu kasvattaa lapsia Helsingissä”, Anna-Reetta toteaa.
”Just niin! Kun on itse elänyt lapsuutensa pellossa, niin en osaa edes kuvitella kasvattavani lapsiani Helsingissä. Anna-Reettahan asui Hukanhaudalla, silloin kun me tavattiin, ja nyt me kasvatamme meidän oman lapsemme täällä, mikä on miusta ihana juttu. Haluan, että lapseni kasvaa samassa ympäristössä kuin minäkin”, Pasi jatkaa.
Joulukuussa 2020 pari ostikin itselleen Joensuusta oman kodin. Lisää elintilaa tuli rutkasti, kun Töölön pieni kaksio vaihtui 5 huoneen asuntoon. Uudesta kodista löytyi tilaa myös työhuoneelle, josta käsin Pasi voisi helposti jatkaa etätöitä samassa työtehtävässään. Muutto tapahtui kuitenkin vasta helmikuussa 2021, kun odoteltiin, että Anna-Reetta jäisi äitiyslomalle terveydenhoitajan työstään.
”Muuttoautossa Joensuuhun itkin varmaan kahdesti, kun tuli niin iso helpotus”, Pasi toteaa. ”Tuliko helpotus Pasilan kohdalla?” Anna-Reetta kysyy hymyillen.
”Taisi se olla vasta siinä moottoritien kohdalla. Aika herkillä olen ollut sen suhteen, että on päässyt takaisin kotiin”, Pasi sanoo.
Enemmän aikaa tärkeimmille ihmisille
Etätyö ja Pohjois-Karjalaan muutto on tehnyt parin arjesta kiireettömämpää. Arkiaamuisin Pasi herää kuudelta, joskus jopa aikaisemmin. Aluksi hän juo rauhassa kahvit ja lukee uutiset, ennen kuin ryhtyy töihin kello 7-8 maissa.
”Minähän käyn syömässä oikean aamupalan vasta sitten, kun Anna-Reetta herää. Puolen tunnin yhteinen aamiainen on ollut ihan mahtava juttu”, Pasi sanoo ja vilkaisee vaimoaan hymynkare kasvoillaan.
Loppu päivä meneekin sitten töitä tehden noin kello neljään asti.
”Hirveästi on palavereita. Vuoden kulutetuin lause taitaa olla ’Hei sie oot mutella’ tai ’Kuuletteko työ’. Digiloikka on viimein tapahtunut”, Pasi naurahtaa.
No mikä Joensuussa ja Pohjois-Karjalassa on parasta?
”Vitsi kun on ärsyttävä kysymys. Anna-Reetta näitä miulta aina kysyy. Tosi juustosta sanoa mutta ihmiset. En oikein osaa vastata tähän, kun se on kokonaisvaltaisesti niin rakas itselle. Täällä on kokenut aika paljon iloja ja suruja. Täällä tuntee vaan olevansa kotona. Ei ahdista”, Pasi päättää kyyneliään nieleskellen.
Anna-Reetta silittää miehensä selkää ja olemme kaikki aivan hiljaa.
”Hei mennäänkö sinne työpisteelle? Voisin kuvata sitä vähän”, valokuvaaja huikkaa lopulta.
”Hei joo! Voisihan sitä mennä”, Pasi sanoo ja nousee ylös.
Laskemme kahvikupit pöytään, kiitämme Anna-Reettaa tarjoiluista ja siirrymme Pasin perässä hänen työhuoneeseensa.
Räps. Räps.
”Hei täällähän on takka täällä työhuoneessa!” valokuvaaja huudahtaa.
Räps. Räps.
Ja sitten minä huomaan Dungeons and Dragons -pelipöydän. Jestas. Haastattelu päättyy.
Puhutteleeko lempeämpi elämä Pohjois-Karjalassa? Tutustu maakunnan avoimiin työpaikkoihin »
